Humanistin näkökulma: kun maskista tulee merkki

Viime keväänä, koronakeväänä, ihminen saattoi taas löytää itsensä ihmettelemästä julkista keskustelua. Tällä kertaa siihen ei johtanut vihapuhe vaan keskustelu, joka koski hengityssuojaimia, maskeja. Mediajutuissa ja somekeskusteluissa aihetta käsiteltiin kevään mittaan usein suppeasti vain maskin pitäjän näkökulmasta ja siitä, estääkö suoja käyttäjänsä tartuntaa vai ei. Puhuttiin hyödystä, mutta hyödyn ulottuvuuksia ei juuri pohdittu.

Mieleeni tulivat koulun ainekirjoitustunnit ja kirjoittamisen kurssit yliopistolla merkityssuhdekaavioineen. Niissä opetettiin tarkastelemaan käsiteltäviä asioita eri suunnista, edestä, takaa ja ympäriltä, jatkumoina, osina ja hierarkioissa. Ohjattiin pohtimaan ja katsomaan ilmiöiden laatua, voimakkuutta tai suhdetta aikaan.

Jo tällaiselta pohjalta osasi nähdä hengityssuojaimetkin paitsi niiden käyttäjien myös ympärillä olevien ihmisten näkökulmasta, paitsi tartunnan estäjinä myös tartunnan mahdollisina heikentäjinä, paitsi fysikaalisesta myös psykologisesta ja sosiaalisesta vinkkelistä, muistutuksena vaarasta tai merkkinä solidaarisuudesta. Mietin että ainekirjoitusohjeillako sitä lopulta ymmärtää maailmaa laajemmin.

Kielitieto ja -tietoisuus maailman ymmärtämisessä

Minulle humanismi edustaa pyrkimystä ymmärtää ihmisten ja yhteisöjen toimintaa laajasti ja monipuolisesti. Tämä pyrkimys voi olla kytköksissä humanistiseen koulutukseen, mutta ei välttämättä ole. Lingvistinä näen monipuolisen ajattelun kytkeytyvän monella tapaa kielellisten merkitysten ja kielen merkityksen ymmärtämiselle. Kielen rinnalla avautuvat myös muut merkitysjärjestelmät samoin kuin nykyisyyden rinnalla mennyt ja tuleva.

Siltä pohjalta on mahdollisuus esimerkiksi nähdä, että eri aloilla ja aikoina käsitellään samanlaisia asioita, mutta niitä vain lähestytään eri käsittein. On mahdollisuus nähdä maailmat sanojen takana, kuten äidinkielenopettaja Katariina Knuutinen asian ilmaisee.

Rinnakkain, ei vastakkain

Samalla voi syntyä ymmärrys siitä, että oma näkökulma ei ole ainoa, jota maailmassa tarvitaan. Humanisti tarvitsee kaverikseen luonnontieteilijän, mutta luonnontieteilijä tarvitsee kaverikseen humanistin. Erilaiset osaamiset ja ymmärtämisen tavat eivät ole toisilleen vastakkaisia vaan välttämättömästi toisiaan täydentäviä.

On osattava tehdä luotettavia laskelmia, mutta on myös tiedettävä, että esimerkiksi kiinalaiset saattavat pyöristää lukuja niin, etteivät ne lopu pahaenteisenä pidettyyn numeroon neljä. On ymmärrettävä, että jopa ääriolosuhteissa, kuten pakolaisleireillä, ihmiset kaipaavat suojan ja ruuan lisäksi tietoa juuristaan ja hengen ravintoa, taidetta.

On tiedettävä, että yhteiskunnassa, jossa numerot puhuvat, myös määrällisten tietojen takana on usein tiedonkeruuta, joka vaatisi laadullista osaamista. Onnistunut kysymysten muotoilu myös tehostaa esimerkiksi kyselyillä tietoa keräävien organisaatioiden työtä, kielentutkija Liisa Raevaara muistuttaa.

Poliittisten tavoitteiden onnistuminen vaatii humanistista osaamista

Palataan esimerkkiin maskikeskustelusta. Sitä on nimittäin saanut seurata ihmetellen myös tänä syksynä, jolloin on puitu kevään keskustelua. On väitetty pääministerin valehdelleen ja esitetty epäluottamuslausetta perhe- ja peruspalveluministerille.

Kun katsoo keväällä 2020 käytyä keskustelua hengityssuojaimista ja niiden hyödyistä, herää kysymys, missä määrin sekavuus syntyi siitä, että asiaa pyrittiin tarkastelemaan lähinnä lääketieteellisestä näkökulmasta. Rinnalle pulpahteli muita näkökulmia, joita ei kuitenkaan osattu ottaa systemaattisesti haltuun.

Tartuntataudin leviämistä taltuttavan poliitikon kannattaisikin kuunnella epidemologian ja aerosolifysiikan asiantuntijoiden lisäksi vaikkapa filosofian- tai kulttuurintutkijoita. Silloin osattaisiin ehkä varautua myös tilanteeseen, jossa salaliittoihin uskovat ihmiset kieltäytyvät käyttämästä maskeja, koska pitävät niitä orjuuden ja äänivallattomuuden symbolina.

Viruksen leviämisen kannalta on tärkeä nähdä esimerkiksi hengityssuojaimet osana ihmisyhteisöjen mutkikasta merkitysjärjestelmää. Kun ihminen pukee maskin ja näyttäytyy siinä julkisesti, maskista tulee paljon muuta kuin viruspartikkeleiden leviämisen estäjä. Maskista tulee merkki, jonka näkeminen ja tulkitseminen vaatii humanistista näkökulmaa ja osaamista.

Vaikka humanistiset alat ovat niitä, joista saatetaan säästettäessä ensimmäiseksi leikata, monet politiikkatoimet tarvitsisivat toteutuakseen juuri humanistista tietämystä. Humanistisen osaamisen unohtamisesta voikin syntyä yhteiskunnallisia ja poliittisia kriisejä.

Ulla Tiililä

Kirjoittaja on Helsingin yliopiston suomen kielen dosentti, joka työskentelee erityisasiantuntijana Kotimaisten kielten keskuksessa. Helsingin yliopiston humanistinen tiedekunta valitsi Tiililän vuoden 2020 humanistialumniksi. https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/kieli-kulttuuri/vuoden-alumni-tekee-nakyvaksi-tekstityon-tarkeytta