Humanistista diplomi-insinööriksi ei ole oikeasti niin pitkä matka

Rakkaat humanistit, voisin kirjoittaa teille kliseisiä stereotypioita vilisevän tekstin siitä, kuinka diplomi-insinöörit ovat tällaisia ja humanistit ovat tuollaisia. Että olemme erilaisia, mutta meitä kaikkia tarvitaan, koska erilaisuuteemme täydentävät toisiamme.

Diplomi-insinöörit syntyvät teekkareista ja teekkarikulttuurista mieleen nousevat ehkä sovinistinen ja liialliseen alkoholin käyttöön kannustava kulttuuri. Olemme TEKissä tutkimustemme ja yhteistyömme kautta kuitenkin seuranneet teekkarikulttuurin muuttumista ja kehittymistä. Alkoholia käytetään yhä vähemmän ja on ihan ok olla ilmankin. Osa koulutusohjelmista vetää naisia jopa enemmän kuin miehiä. Syrjintää pyritään kitkemään ja kulttuuria halutaan kehittää inklusiivisemmaksi.

Itse ajauduin lukion jälkeen vuodeksi ammattikorkeakouluun opiskelemaan kulttuuri- ja nuorisotyötä. Uuden koulutusohjelmamme tutkintonimikkeeksi mietittiiin humanomia, mutta koska se muistutti liikaa humanoidia, päädyttiin sitten kuitenkin valita nimikkeeksi opintosuuntauksesta riippuen kulttuuri- tai nuoriso-ohjaaja.

Miten tämmöisistä opinnoista päädytään diplomi-insinööriksi? Halusin pois kotikaupungista, halusin yliopistoon. Teknilliseen yliopistoon oli helpompi päästä, kun oli matikkapäätä. DI-koulutusohjelmani oli poikkitieteellinen, opintojen luvattiin sisältävän viestintää ja filosofiaa. Mutta minä rakastuinkin viestinnän lisäksi myös koodaamiseen ja harrastin muiden teekkareiden kanssa improvisaatioteatteria ja sirkustelua.

Humanistien ja diplomi-insinöörien sijoittaminen omiin erilaisiin lokeroihin saa maailman tuntumaan turvalliselta. Oikeasti olemme kaikki vain ihmisiä, jotka ovat kiinnostustensa, lahjakkuuksiensa, ehkä ympäristönsä kannustuksesta tai painostuksesta sekä sattuman kautta päätyneet opiskelemaan jotain ja valmistuneet kyseiseltä alalta. Varmasti koulutus kuitenkin vaikuttaa siihen, miten myöhemmin katsomme maailmaa ja millaisiin työtehtäviin päädymme.

Olivatko humanistisen alan ammattikorkeakoulun opiskelijat tai yliopistossa humanistiksi opiskelevat ystäväni kovin erilaisia kuin teekkarit? No eivät kyllä oikeasti olleet. Molemmat tykkäsivät juhlia. Nuoria ihmisiä, suruineen ja iloineen, heikkouksineen ja vahvuuksineen. Ihmisiä, jotka halusivat vain hyväksyntää ja rakkautta. Uskokaa tai älkää, humanistista diplomi-insinööriksi ei ollut pitkä matka.

Rakkaudella
Tiina Henry-Biabaud
Humanomi diplomi-insinööri

Kirjoittaja työskentelee Tekniikan akateemiset TEKissä järjestömarkkinoinnin asiantuntijana.