Yliopisto, historian opinnot ja oma kiinnostus loivat pohjan nykyiselle työuralle
Jari Järvenpää, projektipäällikkö
”Historian opettajista ei tule pulaa. Nyt olisi hyvä aika miettiä mitä muuta voisitte tehdä valmistumisen jälkeen.”
En koskaan pyrkinyt opiskelemaan historiaa ainoastaan tuleva työpaikka mielessäni. Halusin vain ymmärtää maailmaa. Silti perehdyttämisviikolla kuulemani kehotus sai minut miettimään: Mitähän todella tekisin valmistumisen jälkeen?
Perus- ja aineopinnot edistyivät normaaliin tahtiin ja sivuaineina opiskelin aineita, jotka tuntuivat kiinnostavimmilta. Kävin sekä vaihdossa että työharjoittelussa Kiinassa, koska maa tuntui näyttelevän joka vuosi merkittävämpää roolia maailmanpolitiikan näyttämöllä. Palattuani Suomeen suoritin kaikki rastit opiskelijaedunvalvonnan reitillä – ainejärjestöstä ylioppilaskunnan kautta Suomen ylioppilaskuntien liittoon. Tampereen yliopiston rehtori kysyi minulta kahvikupin äärellä: ”Miksi opintosi ovat kestäneet niin kauan?” Ilmeisesti vastaus tyydytti. ”Juuri tuollaistahan me haluamme opiskelijoiden oppivan.”
Opiskelijajärjestöt olivat minulle yhteiskunnallisen ymmärryksen ja sen muutoksen koulu. Ne olivat myös aikaa, jolloin sai rauhassa hioa taitojaan johtajana, viestijänä ja asiantuntijana. Nuo vuodet ovat CV:ssäni kohdassa ”Työkokemus” – ei ”Harrastukset”. Kolme vuotta täysipäiväistä opiskelijaedunvalvontaa, niin ministeriöiden käytävillä kuin megafonin varressa, rakensivat ammatillista identiteettiäni, joka vei minut töihin niin media-alan startupin toimitusjohtajaksi, viestintäkonsultiksi kuin nykyisiin tehtäviini Taloustieteen keskus Helsinki GSE:n yhteiskunnallisessa viestinnässä. Kaikkeen tähän minulle pohjan on tarjonnut yliopisto, historian opinnot ja laaja kiinnostus eri asioista.
Ehkä kuvaavinta onkin se, että olen vuosien varrella päässyt tekemään useiden organisaatioiden strategioita, mutta muistan vain yhden: ”Tampereen yliopisto kouluttaa maailmaa ymmärtäviä maailman muuttajia”
#olenhumanisti
