Humanistinen ajattelu siltojen rakentajana

Olen taustaltani teatteriperheen lapsi ja taide ja kulttuuri on ollut tiiviisti elämässäni pienestä lähtien. Lukioikäisenä tiesin, että en halua itse näyttämölle, mutta teatterin taikapiiri ei lakannut houkuttelemasta. Onnekseni löysin Helsingin yliopiston valintaoppaasta taiteiden tutkimuksen oppinaineet ja pääsin yliopistoon lukemaan teatteritiedettä.

Taiteella on yhteiskunnassa itseisarvo ja on ensiarvoisen tärkeää, että taidetta ja taiteilijoita tuetaan esimerkiksi taloudellisesti. Usein taidepoliittisessa keskustelussa kuitenkin unohtuvat ne, jotka tutkivat taidetta, kirjoittavat ja kertovat taiteesta suurelle yleisölle tai edistävät sen toimintaedellytyksiä yhteiskunnassa. 

Olen itse omalla työurallani suuntautunut pois taiteen akateemisesta tutkimuksesta taiteen – ja erityisesti teatterin – ns. tukitoimiin. Olen toiminut teattereissa viestintä- ja markkinointityössä sekä esittävien taiteiden järjestökentällä. Tällä hetkellä toimin teatterin, tanssin ja sirkuksen alan työnantaja- ja edunvalvontajärjestön Suomen Teatterit ry:n toimitusjohtajana. 

Teattereiden markkinointityössä ja alan edunvalvontatyössä on oikeastaan kyse vähän samasta asiasta: miten sanoittaa taidetta ja taiteellista toimintaa siten, että taiteen kentän ulkopuolinen voi ymmärtää mistä puhumme. Koen, että humanistinen koulutus on antanut minulle tällaiseen työhön erittäin hyvät lähtökohdat.

Mielestäni humanistisia tieteitä opiskelleiden ihmisten vahvuus on siinä, miten he ymmärtävät kokonaisuuksia ja osaavat reflektoida asioita eri näkökulmista. Humanistit osaavat sanoittaa vaikeitakin asioita ymmärrettävästi, löytää merkityksiä ja kiteyttää olennaisen.

Usein julkisuudessa puhutaan siitä, millä tavalla ekonomit tai insinöörit katsovat maailmaa, mutta mielestäni kannattaisi puhua enemmän humanistien katseesta. Mielestäni humanistit katsovat yhteiskuntaan historian, kulttuurin, tekstien ja ihmisen olemisen kautta, eli kaiken sen kautta, mikä oikeastaan tekee ihmisestä ihmisen.

Polarisoituvassa yhteiskunnallisessa keskustelussa tarvitaan humanistista ajattelua rakentamaan siltoja ja tuomaan keskusteluun monialaisia, ihmisyydestä kumpuavia puheenvuoroja. Nykymaailman haasteet vaativat humanistien tarjoamaa kontekstia ja joustavaa ajattelua.

Tulevaisuudessa jokaisessa työpaikassa pitäisi olla vähintään yksi humanisti. Mielellään useita.

Kaisa Paavolainen