Olen ekonomi – vai olenko?

Hei humanisti! Täällä pitkän linjan ekonomi, business coach ja yrittäjä.

Kun minua pyydettiin kirjoittamaan kirje humanistille, ensimmäinen kysymykseni oli, mikä on humanisti. Kun selvitin asiaa, huomasin, että teitä on todella monenlaisia – aivan kuten meitä ekonomejakin. Aloin muistella, missä vaiheissa elämääni tieni on ristennyt humanistien kanssa ja huomasin, että moni vaikuttava henkilö elämässäni on ollut humanisti.

Rakastan lukemista ja kirjat ovat hyviä ystäviäni. Lapsena ja nuorena myös kirjastonhoitaja oli erittäin tärkeä ystäväni. Kävin Käpylän kirjastossa viikoittain lainaamassa ison kasan kirjoja ja luin ne ahmien kannesta kanteen. Oli hienoa, kun sain kysyä lastenosaston kirjastonhoitajalta, mitä hän suosittelisi minulle seuraavaksi. Jossain vaiheessa teini-ikää kirjat olivat ainoita ja parhaita kavereitani ja innostuin lukemaan psykologiaa – ja parapsykologiaa. Sain kirjastokortin aikuisten puolelle, vaikka en ollut vielä riittävän vanha. Lastenosasto vain oli tullut jo luettua läpi.

Yksi ikimuistoinen kevät oli se, jolloin luin kauppakorkeakoulun pääsykokeisiin. Satuin sinä keväänä keksimään, että haluan pitää kortistoa lukemistani kirjoista. Kortteihin kirjoitin myös kirjojen herättämiä ajatuksia ja suosituksia, keiden mielestäni kannattaisi lukea kirja. Kun sain kesäkuussa tietää, että pääsen opiskelemaan, tarkistin kortistoni. Luin kevään aikana pääsykoekirjojen lisäksi lähes 60 romaania.

Pääsin opiskelemaan Helsingin kauppakorkeakouluun hyvin pistein, todennäköisesti hyvän lukutekniikkani vuoksi. Kansainvälinen liiketoiminta oli siihen aikaan huippusuosittu koulutusohjelma ja olin innosta piukeana, kun pääsin ohjelmaan mukaan. Koska olin aina halunnut oppia ranskaa, aloitinkin kansainvälistymisen ilmoittautumalla ranskan alkeisiin – 5 tuntia viikossa ja 0 opintoviikkoa! Rakastin ranskan opintoja niin paljon, että en oikein muuta ensimmäisen vuoden aikana opiskellutkaan.

Koska kansainvälisyys oli minun juttuni, päätin hakea heti toisen vuoden keväällä vaihtoon Yhdysvaltoihin. Kauppakorkeakoululla oli hieno vaihto-ohjelma Texas Tech Universityn kanssa ja yllättäen minut valittiin mukaan. Muut samaan yliopistoon lähtijät olivat jo neljännen ja viidennen vuosikurssin opiskelijoita ja tekemässä gradujaan.

Texasissa osallistuin aktiivisesti kansainvälisten opiskelijoiden toimintaan. Myös paikalliset kirkkokunnat lähestyivät aktiivisesti meitä kansainvälisiä opiskelijoita ja minua kiinnosti ymmärtää myös amerikkalaista uskonnollista kulttuuria. Vietin mm. aivan ihanan viikonlopun naisten retriitissä Palo Duro kanjonin reunalla. Viikonlopun teemana olivat Raamatun naiset ja tällaiselle perus-luterilaiselle häissä ja hautajaisissa kirkossa käyvälle viikonlopun keskustelut olivat mahtavan antoisia. Kävin syvällisiä keskusteluja myös mm. mormoni-, babtisti- ja muslimiystävieni kanssa.

Kun palasin Texasista, olin tullut siihen tulokseen, että kansainvälinen liiketoiminta ei sittenkään ollut aivan minun juttuni. Istuin yhden aamuyön lukien opinto-opasta ja kirjaten muistiin kaikki kiinnostavat kurssit. Omaksikin yllätyksekseni suurin määrä kiinnostavia kursseja löytyi pienestä pääaineesta nimeltä Suomen kieli ja viestintä. Niinpä vaihdoin pääainetta kolmannen vuosikurssin alkaessa, vaikka sain todella hyvää tarkoittavia neuvoja toimia toisin: ”Älä hullu tuollaista tee, et sinä mitään viestinnän töitä saa tai jos saatkin, niin enintään jotain sijaisuuksia”. Itse ajattelin, että jos olen todella innoissani siitä, mitä opiskelen, innostus kyllä kantaa ja innostaa työnantajatkin.

Niinpä aloin opiskella suomen kieltä. Erityisesti minua innostivat kielenhuollon, semantiikan, semiotiikan, murteiden ja diskurssianalyysin kurssit. Sain hyviä arvosanoja, opiskelu oli helppoa ja hauskaa. Kävimme yhdessä opettajiemme kanssa Elitessä parantamassa maailmaa ja pääsin syvälle lingvistiikan saloihin. Opin kyllä myös käytännön taitoja, kuten lehtijuttujen kirjoittamista, taittoa ja muita lehden tekemiseen liittyvää.

Gradussani tutkin, mitkä merkit, ns. gambiitit, edeltävät puheenvuoron vaihtumista keskustelussa. Nauhoitin ja litteroin suomen- ja englanninkielisiä keskusteluja ja tein diskurssianalyyttisen tutkielman.

Sitten valmistuin – ekonomiksi ja kauppatieteiden maisteriksi!

Onnistuin valmistumaan todella hyvään aikaan, koska työmarkkinoilla oli paljon tarjontaa. Ilmeisesti myös innostukseni välittyi, sillä hain yhtä kiinnostavaa työpaikkaa ja sain sen. Menin markkinointiassistentiksi kuljetusalalle – ja pääsin suureen, globaaliin organisaatioon ja kansainväliseen ilmapiiriin – ihan niillä suomen kielen ja viestinnän opinnoillani!

Viihdyin samassa työpaikassa useita vuosia. Yritys kasvoi, sain lisää vastuuta ja nautin työstäni ja mahtavasta kaveripiiristä, joka työssä syntyi. Vaihdoin toiseen globaaliin yritykseen uudenlaisiin tehtäviin ja olin etenemässä hyvää vauhtia korporaatiouralla.

Minulla oli kuitenkin salainen haave jo opiskeluajoista asti. Halusin perustaa oman koulutusalan yrityksen. Niinpä ryhdyn opiskelemaan lisää ja muutaman vuoden päästä toteutin haaveeni. Irtisanouduin työpaikastani ja heittäydyin yrittäjäksi.

Tein koulutuksia monien yhteistyökumppanien kautta, joista yksi oli puhetaitoon ja -viestintään keskittynyt koulutusorganisaatio. Aloin myös työskennellä osa-aikaisesti eräässä aikuisoppilaitoksessa. Yksi ikimuistoinen kokemus oli, kun olin vastuukouluttajana museoalalle tarjotussa johtamisen erityisammattitutkinnossa. Pidimme koulutukset museoviraston suojelemissa rakennuksissa mm. Albergan kartanon mailla ja keskustelunaiheet todellakin poikkesivat tavanomaisista yritysjohdon teemoista. Opin, että museoalan ihmisten ja työn johtamisessa on aivan omat erityispiirteensä.

Haluan vielä nostaa esiin yhden, oikeastaan koko elämäni kestäneen risteämän humanistisuuden kanssa. Veljeni oli näyttelijä ja teatterin maailma on kiehtonut minua lapsesta asti. Rakastin pikkutyttönä istua Lappeenrannan kesäteatterin katsomossa seuraamassa näytelmän harjoituksia jo kauan ennen kenraaleja. Myöhemmin veljeni tytär löysi myös tiensä teatterin, teatteritaiteen ja -tieteen pariin. Itse taas kouluttajana ja valmentajana löysin draamapedagogiikan ja luovat menetelmät tärkeäksi osaksi omaa välineistöäni. Pari vuotta sitten toteutimme yhdessä veljentyttäreni ja tulevaisuusorientoituneen ystäväni kanssa naisille suunnatun voimavalmennuksen: ”Yhdessä illassa työelämä viidakon kuningattareksi”. Siinä yhdistyi strateginen ote, työelämäosaaminen ja teatterin keinot valmennukseksi, joka herätti ajattelemaan, virkisti ja ilahdutti sekä osallistujia että meitä valmentajia.

Kuten huomaat, humanisti-kollegani, ekonomin ja humanistin tiet voivat ristetä todella monella tavoin – näin uravalmentajan näkökulmasta huomaan, että humanisti ja ekonomi voivat myös työskennellä usein aivan samoissa tehtävissä tai samoissa työpaikoissa, rinnakkain, toisiaan hienosti täydentäen.

Löysin tänä kesänä itselleni uuden ajatelman, jonka haluan jakaa sinulle: ”The stories that we tell most often are the ones that will come true”. Nigel Topping

Teksti: Arja Parpala

Kirjoittaja työskentelee kehityspäällikkönä Suomen Ekonomeissa.