Humanisti, olet erityinen!

Kuulen usein, että humanistinen koulutus on arvokasta, koska se antaa välineitä ihmisten ja kulttuurien laaja-alaiseen ymmärtämiseen. Ja se on ihan totta. Totta on sekin, että humanisti voi työllistyä minne vain, kuten yksi opinto-opas tiesi kertoa sanat painokkaasti lihavoiden. Usein kuitenkin unohtuu, että suuri osa meistä humanisteista on erityisosaajia – ja myös erityisosaajille on paikkansa!

Olen itse yliopistotaustaltani pesunkestävä humanisti, mutta työllistymisnäkymät huolestuttivat minua jo opiskeluaikana. Humanistien työllistyminen tuntui olevan kampuksella lähinnä vitsi, mikä söi opiskelumotivaatiota. Ainoa selkeä työura näytti olevan opettajilla, mutta en halunnut opiskella opettajaksi vain varmuuden vuoksi. Humanististen aineiden opiskelu tuntuikin hedonistiselta, aivan kuin keskittyminen historiatieteisiin ja kulttuurintutkimukseen olisi ollut paheellista herkuttelua.

Aloittaessani opinnot haaveilin tutkimuksesta sekä työstä historia- ja luontomatkailun parissa. Museotyökin kiinnosti, ja aloitin museologian sivuaineopinnot. Opinnoista tuli minulle käänteentekevät. Aina välillä museologian lehtori lausui maagiset sanat ”kun te menette töihin”. Tulevaisuus näytti yhtäkkiä erilaiselta: työllistyminen ei ollutkaan pelkkää haihattelua. Meidät museologian sivuaineopiskelijat nähtiin tulevina asiantuntijoina, joille olisi kysyntää työelämässä. Meillä oli jo omien tieteenalojemme erityisosaamista, jota museologinen koulutus tulisi täydentämään.

Umpihumanistiselle osaamiselleni oli tosiaan tarvetta – niinkin paljon, että päädyin monien muiden alan opiskelijoiden tavoin alan töihin jo opiskeluaikana.  Erityisosaamisen tärkeys ei ole tarkoittanut sitä, että olisin työskennellyt vain yhdenlaisissa tehtävissä. Työuraani on mahtunut erilaisia tutkimushankkeita ja kulttuuriperintöalan yleisötöitä. Toteutin myös haaveeni luonto-opastusten yhdistämisestä historian ja kulttuuriperinnön käsittelyyn: opiskelin töiden ohessa erä- ja luonto-oppaaksi, minkä jälkeen olen esimerkiksi pitänyt lepakko-opastuksia museokohteissa ja vetänyt historiaopastuksia ratsain ja hevosajeluilla. Nykyisin työskentelen päätoimisesti Museo- ja kulttuuriperintöalan ammattiliitossa alan ammattilaisten ja opiskelijoiden edunvalvonnan parissa. Alan erityisosaaminen on aivan välttämätöntä tässä työssä –  mutta sama pätee myös vaikkapa satunnaisesti tekemiini keikkoihin oppaana ja luennoitsijana.

Humanisti on erityinen – ja siitä sietää olla ylpeä!

Tuulia-Tuulia Tummavuori

Filosofian maisteri Turun yliopistosta
Pääaine: Kulttuurihistoria
Sivuaineet: Folkloristiikka, Suomen historia, museologia
Muu koulutus: Erä- ja luonto-opas, luontoalan ammattitutkinto

#olenhumanisti⁠